I gave my soul to Argentina

Mä oon rakastunut. Syvästi rakastunut. En siis kehenkään ihmiseen, vaan nimenomaan Argentiinaan. Mä en kestä ajatella et mulla on päiviä täällä tasan 33 jäljellä. Viikko sitten lähti ensimmäinen vaihtari täältä ja seuraavana oonkin sitten vuorossa mä, hullua. Mun host äitikin on jo kahdesti alkanut itkemään mun lähtöä ja mun serkut joka kerta kun nähdään, halaa mua ja kauhistelee kuinka paljon ne tulee ikävöimään mua kun lähden.

Tajusin just et on oo varmaan koskaan oikeen esitelly mun perhettä täällä blogissa, joten nyt olis ehkä ihan hyvä aika siihen.
Eli mun perheeseen kuuluu äiti, isoveli ja pikkusisko. Asutaan kerrostalossa ihan tässä Cinco Saltosin keskustassa. Mun host siskojen isä, joka ei siis varsinaisesti oo mun host isä, on kuitenki mulle kun host isä. Ja mun host isän vaimo ja niiden kaks pientä lasta. Oon siis tosi läheinen mun perheen kanssa, ja niistä on tullu mulle oikeesti ihan kun toinen perhe, useesti Asadoa syödessä naureskellaanki miten hyvin mä sovin tähän perheeseen.
Kokoonnutaan syömään siis ton mun isän puoleisen suvun kanssa ainakin kahdesti viikossa, ja joka perjantai koulun jälkeen mennään isoäidin luo syömään. Mun host äidin suvun kanssa ei olla niin paljon tekemisissä, koska lähes kaikki sen sisarukset ja muut sukulaiset asuu Santa Fe:ssä, eli tuolla pohjois Argentiinassa.

Host veli Gonzalo, äiti Vivi ja sisko Ariana

Ollaan kaikki serkukset myös tosi läheisiä keskenämme ja siks esim. mun serkuista on tullu mulle ihan hirmu läheisiä ystäviä. Eniten vietän aikaa Micaelan ja Rocion kanssa, koska noi kaks rakastaa bilettämistä (mistä myös mä satun tykkäämään) joten vietän aikaa niiden kanssa valehtelematta joka viikonloppu. 

Ro & Mica

Kaikki mun serkut on mulle kuitenki siis yhtä rakkaita, mulla on jokasen kanssa tosi hyvät välit ja omat jutut.

Sit päästäänki mun täteihin ja setiin. Täällä mulla niitä löytyy 4 kappaletta, 2 setää ja 2 tätiä. Tuun siis myös kaikkien heidän kanssa tosi hyvin toimeen, mut erityisesti kuitenki tía Norman ja tío Davidin. (tía/tío=täti/setä)

Muistan kun menin ekaa kertaa tutustumaan tähän perheeseen (tää on siis mun toinen perhe täällä) ja en siis vielä sillon puhunu sanaakaan espanjaa, ymmärsin vähän, mutta puhe ei sujunu. Jotenki kuitenki onnistuin sen illan aikana kommunikoimaan tía Norman kanssa ja meistä tuli heti tosi läheisiä. Jos mun pitäis täältä nimetä toinen yhtä merkittävä ihminen kun mun host äiti Vivi, se olis ehdottomasti tía Norma. (hän on siis Ro:n äiti) 

Tío David sit taas on nuorin noista kaikista ja ehkä senkin takia tullaan niin hyvin toimeen, koska meillä on oikeesti jotain puhuttavaa ja muutenkin David on tosi rento ja aina hyvällä päällä.

Tío David

Tía Norma, Ariana, Abuela (isoäiti) Gonzi 

Ennenkaikkea oon tosi onnellinen ja ilonen et mulla on näin ihana perhe täällä, ja tuun ikävöimään kaikkia näitä ihan hirveesti. 

Besitos, Lydia

Ps. Noista pukeutumis kuvista sen verran että mun yks täti täytti 40 ja piti naamiaisjuhlat, sen takia näytän tossa vimpassa kuvassa todella iloselta, koska yritin esittää pelottavaa :D 

Hiphei

Hei kaikille lukijoille taas pitkästä aikaa (mikäli siellä enää sellaisia on:D) en oo postannu ikuisuuteen ja vihdoin päätin istahtaa koneelle ja kirjoittaa jotain.

Viime viikolla kotiuduin pohjois Argentiinan reissulta ja ihan uskomattoman hieno reissu taas takana. Jujuyissa tosin jouduin muutamaksi päiväksi sairaalaan tiputukseen mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Käytiin mm. Iguazun vesiputouksilla, Saltassa, Cordobassa, Mendozassa, lähes kaikkialla!

The world is mine

Iguazun putoukset on mun ehdoton lemppari!

<3

Reissu meni siis kaikenkaikkiaan tosi hyvin. Jo nyt hirveä ikävä kaikkia muita vaihtareita!

Mulla on enää 49 päivää jäljellä täällä Argentiinassa ja tunteet on sen takia ollut tosi sekavat koko ajan.

Välillä tuntuu et on tosi kiva palata kotiin välillä mut sen jälkeen yleensä seuraa aina kauhea ahdistus ja surullinen olo, en mä täältä vielä tahdo lähteä, mä oon täällä jotenkin niin onnellinen. Tottakai mä ikävöin kaikkea Suomessa mutta kun mulla on ihan toisenlainen elämä täällä ja mä tykkään siitä kovasti.
No kuitenkin, 49 päivää aikaa nauttia, pian nähdään Suomi!

Besitos, Lydia